Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitokirja

  • Tänne hoitajat kirjoittavat tarinansa miten he hoitivat ponejaan.
  • Tarinat tulevat olla realistia, eli ei nyt mitään hevoseni lähti lentoon. Hevoseni kuoli, mutta heräsi henkiin... ei tuollaista!
  • Tarkoitus olisi kirjoittaa vähintään 1 tarina 3 viikossa. Enemmänkin voi silti kirjoittaa, eihän se haittaa mitenkään. Mukavia rapsutteluhetkiä kaikille! (:
Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Eliza

26.01.2013 15:38
Tallissa ei näkynyt ketään, karsinoiden ovet olivat kiinni, mutta hevoset olivat ulkona, joten ajattelin alkaa siivota Brunon karsinaa.
Kävin hakemassa kottarit, talikon, lapion ja harjan ja kärräsin kottarit Brunon karsinalle. Aukaisin karsinan oven ja työnsin kottareita hieman vielä lähemmäksi karsinaa. Nostin lapion ja harjan karsinan oven viereen nojaamaan seinään ja aloin talikolla nostella lantakikkareita kottikärryihin. Pöyhin vielä kuivikkeita ja nostelin loputkin kikkareet kottikärryihin. Siinä samalla päätinkin, että pesen ja desinfioin karsinan lattian samalla, joten nostelin lapiolla kaikki kuivikkeet kottareihin ja vein lantalaan. Harjasin lattiapinnan ja vein tarvikkeet pois. Seuraavaksi pesin ja desinfioin lattian ja jätin sen kuivumaan.

Menin ulos ja kävelin tarhalle, jossa Bruno oli. Tämä oli mutustamassa parhaillaan tyytyväisen näköisenä heinää, jota oli tuotu hevosille tarhoihin. Bruno nosti päätänsä ja naurahdin sille, sillä Brunolla roikkui heinää suupielessä. Nappasin sen ja tarjosin Brunolle, joka otti sen hellästi kädestäni ja tutkaili samalla taskujani.
-Ei ole nyt mitään herkkuja sinulle. Katsotaan, josko antaisin maastolenkin jälkeen sinulle pari porkkanaa.
Rapsuteltuani ja oltuani hetken Brunon seurassa, menin takaisin talliin ja kävelin suoraan satulahuoneeseen.

Nostin Brunon estesatulan satulatelineestä ja otin valjasrasvan, sienen ja harjan. Irrotin satulasta vyön ja huovan ja harjasin niistä kuran ja lian pois. Kostutin sienen, hieroin siihen valjasrasvaa ja ja puhdistin ensin irtokuran jalustimista ja jalustinhihnoista. Kuivasin ne pyyhkeellä. Pyyhin sienellä satulan jokaisen kohdan, myös siiven alapuolen ja vastinhihnat. Lopuksi kuivasin satulan pyyhkeellä ja nostin sen takaisin satulatelineeseen. Sitten otin suitset koukusta ja irrottelin kaikki osat toisistaan. Pesin kuolaimet ja rapsuttelin kuolan ja muun lian pois. Pyyhin irtolian pois ja pesin suitset sitten valjasrasvalla. Olin irrottanut siis myös ohjat kuolaimista, jotta pystyisin pesemään myös ohjat niiden taitekohdasta, mistä ohjat kiinnitettiin kuolaimeen. Kun suitset oli pesty, aloin koota niitä. Koottuani suitset, laitoin ne omalle paikalleen ja niputin vielä suitset.

Menin Brunon karsinalle katsomaan, joko lattia olisi kuivunut. Olihan se, sillä tallissa oli hyvä lämmitys. Kävin hakemassa karsinaan kuivikkeita ja levittelin ne tasaisesti. Otin riimunnarun karsinan ovesta ja menin hakemaan Brunoa laitumelta.

Talutin Brunon talliin ja laitoin sen käytävälle kiinni. Olin hakenut harjatkin jo valmiiksi ja aloin harjata ponia. Nopeasti sain ponin harjattua ja puhdistin sen kaviot. Kävin vielä katsomassa, mitä Brunolle piti laittaa jalkoihin maastoon, kun emme olleet juuri maastossa käyneet, olimmekohan kertaakaan...
Joka tapauksessa kävin tarkistamassa Brunolle tulevat varusteet ja ja laitoin sitten Brunolle jännesuojat ja bootsit ja taakse korkeat hivutussuojat. Vein harjapakin satulahuoneeseen ja toin mukanani Brunon varusteet. Itselleni olin jo laittanut kypärän ja hanskat ottanut mukaan. Laitoin Brunolle satulan ja suitset. Kirjoitin lapun ja laitoin sen ilmoitustaululle, jossa kerroin, että olin lähtenyt maastoon Brunon kanssa ja ajan, jolloin suunnilleen palaisimme. Laitoin hanskat käteeni ja talutin Brunon ulos.

Ulkona, tallin edessä kiristin satulavyön ja laskin jalustimet alas. Ohjat olin laittanit jo Brunon kaulalle, joten otin ohjia hieman tuntumalle ja nousin selkään. Tunnustelin vielä jalustimien olevan hyvät ja satulavyön tarpeeksi tiukalla ja lähdimme maastoon.

Alkuun kävelimme reilun aikaa, mutta kuitenkin niin, että kummallekaan ei ehtinyt tulla kylmä. Sitten aloimme liikkua eteenpäin kevyessä ravissa. Olipa mukava olla maastossa. Siirryimme käyntiin ja kävelimme reippaasti. Bruno oli todella reipas ja varmasti sekin nautti, kun sai olla maastossa.
Aloimme jonkin ajan kuluttua jälleen liikkua reippaassa kevyessä ravissa. Istuin perusistuntaan ja kannustin ponin laukkaan.
Laukkasimme jonkin matkaa ja hidastin Brunon ravin kautta käyntiin. Käveltyämme jonkin aikaa Bruno pysähtyi äkisti ja höristi korviaan. No, minä tietenkin mietin, että mitäs nyt.
-Hei, mikä on poika? Kysyin Brunolta, mutta ei tietenkään se vastannut, eihän hevoset osaa puhua, muuta kuin niiden omaa kieltä.
Kannustin Brunoa eteenpäin ja verkkaisin askelin se lähti käyntiä eteenpäin. Kohta minäkin kuulin jotain ja pysäytin Brunon.
Kuulin itkua.
Niin surullista, huutavaa itkua, joka tuli suoraan sydämestä.
Ratsastimme eteenpäin ja pian näimmekin tytön, maassa makaavan shetlanninponin ja kaksi aikuista tytön takana.
Ratsastimme pihaan ja jalkauduin.
-Hei. Onko kaikki kunnossa? Kysyin varovasti, sillä enhän tuntenut heitä saati ollut koskaan edes nähnyt heitä.
Tytön vanhemmat nostivat katseensa ja huomasivat minut.
-Hei. Olemme Miljan vanhemmat.
Esittelin itseni heille. Kerroin, että olen hoitajana Ponitalli Luckyssa.
-Mitä on tapahtunut? Kysyin.
-Miljan poni, Derbi, kuoli ähkyyn.
-Voi ei, kuinka kamalaa. Otan todella osaa.
-Mitä sinäkin muka mistään tiedät, Milja tiuskaisi minulle.
-Milja! Komensi äiti.
-Pahoittelemme tyttäremme Miljan käytöstä.
-Ei se mitään. Vastasin heille. Ymmärrän kyllä.
Lupasin antaa Miljan ratsastaa Brunolla ja niinpä autoin hänet Brunon selkään ja lyhensin jalustinhihnoja sopiviksi. Talutin Brunoa ja menimme käyntiä ja ravia.
Autoin Miljan alas Brunon selästä ja sanoin toivovani heille kaikkea hyvää ja voimia jatkaa eteenpäin.
Pidensin jalustinhihnoja, ponnistin Brunon selkään ja lähdimme jatkamaan matkaamme.
Menimme käyntiä, ravia ja laukkaa pitkin maantietä. Jatkoimme ravissa ja kun talli tuli näkyviin, hidastin Brunon käyntiin ja annoin pidempää ohjaa.
Kävelimme tallille ja jalkauduin ja vein Brunon talliin.

Karsinassa otin Brunolta varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Otin Brunolta suojat pois, harjasin ne, laitoin sisäkkäin ja laitoin ne harjapakkiin. Harjasin Brunon huolellisesti ja puhdistin sen kaviot. Annoin Brunolle ruokaa ja pari porkkanaa. Lakaisin talli käytävän ja mietiskelin Miljaa ja hänen kuollutta shetlanninponiaan.

Nimi: Eliza

22.01.2013 22:42
-Moikka poni, sinä pieni kauraturpa. Sanoin pirteästi Brunolle ja rapsutin tämän otsaa.
Bruno nosti ylähuultansa ja hörisi.
-Onpoa ihana nähdä sinua. Myöhemmin menemme ratsastamaan, mutta ensin teen vähän muita hommia tallissa.
Olin todellakin iloinen nähdessäni Brunon. Kävelin mietteissäni suuntana talli, ja olin todellakin ihan omissa maailmoissani ja törmäsin tallin oveen.
-Ai hittolainen. Rumemminkin olisin voinut sanoa, mutta vaikka muuten yleensä kiroilin, niin tapanani oli, etten kiroile tallilla.
Nenääni sattui ja hieraisin sitä hieman ja aukaisin tallin oven. Astelin talliin sisään ja laitoin oven kiinni perässäni.
Menin hakemaan kottikäryjä ja talikkoa, mutta mitä ihmettä. Ei ne olleetkaan siellä. Menin tallin käytävälle ja siellähän kottarit olivatkin Caron karsinan edessä. Astelin reippaasti karsinalle ja katsoin, oliko joku siivoamassa karsinaa.
Hennahan se siellä oli siivoamassa Caron karsinaa.
-Moikka Henna! Täräytin.
Henna hyppäsi ainakin metrin ilmaan silkasta säikähdyksestä.
-Ai hei Eliza. Ei saa säikytellä tuolla tavalla. En edes kuullut tuloasi tai että olisit kävellyt tallikäytävällä.
-Anteeksi. Hei, meneekö sinulla vielä kauan? Ajattelin ihan ensimmäiseksi siivota Brunon karsinan.
-Olen ihan juuri valmis.
Jäin odottelemaan, että Henna saisi siivottua karsinan ja juttelimme sillä aikaa siinä samalla niitä näitä.
Henna saikin nopeasti karsinan siivottua ja kävi viemässä lannat lantalaan ja sen jälkeen kärräsi kottarit Brunon karsinalle ja antoi talikon minulle.
Aloin sitten siivota Bruno-ponin karsinaa huolellisesti. Nostelin lantakikkareet kottareihin, pöyhin kuivikkeita ja nostelin loputkin kikkareet kottareihin. Kävin hakemassa harjan ja harjasin loput karsinassa olevat kuivikkeet karsinan seinille. Tässä välissä putsasin juomakupin ja ruokakupin. Toin karsinaan uusia kuivikkeita ja levittelin ne sinne tasaisesti. Toin Brunolle heinää ja kävin kippaamassa lannat lantalaan ja vein kottarit, harjan ja talikon paikalleen.
Nyt kun karsina oli siivottu, menin satulahuoneeseen.

Otin ensiksi käsittelyyni Brunon satulan. Pyyhin satulan pyyhkeellä ja rasvasin satulan ja jalustinhihnat. Kiinnitin sitten jalustinhihnat, satulavyön ja satulahuovan satulaan ja nostin koko paketin omalle paikalleen telineeseen.
Seuraavaksi otin suitset koukusta ja irrottelin kaikki osat toisistaan. Pyyhin suitsista enimmät liat pois ja rasvasin kaikki osat. Pesin kuolaimet ja kokosin sitten suitset. Niputin suitset ja laitoin ne roikkumaan takaisin koukkuun omalle paikalleen.
Menin takaisin tallin puolelle ja otin karsinan ovesta Brunon riimunnarun ja lähdin hakemaan Brunoa tarhasta.

Poni odottelikin jo portilla kun menin sitä hakemaan talliin. Bruno antoi hyvin kiinni ja antoi laittaa riimunnarun kiinni riimuun. Tosin taluttaessani Brunoa talliin, oli se vähän hätäinen ja kiirehti talliin. En antanut Brunon juosta päätä pahkaa talliin, vaan teimme voltin tallin pihassa, jotta Bruno vähän rauhoittui.
Kun Bruno oli rauhallisempi ja kuunteli minua, aukaisin tallin oven ja talutin Brunon talliin ja suljin oven kiinni perässämme.

Talutin Brunon käytävälle ja laitoin sen riimunnarulla kiinni molemmilta puolilta. Otin Brunon oman riimunnarun irti riimusta ja vein sen roikkumaan karsinan ovessa olevaan koukkuun.
Kävin hakemassa satulahuoneesta Brunon harjapakin ja puhdistin ensiksi Brunon kaviot. Bruno ei meinannut millään nostaa kavioita, mutta nojasin melko voimakkaasti Brunoon ja päättäväisyydellä saatiin kaviot puhdistettua. Laitoin kaviokoukun harjapakkiin ja otin tilalle pehmeän harjan. Aloin harjata pehmeällä harjalla Brunoa.
Harjattuani Brunon huolellisesti jätin sen hetkeksi siihen ja menin hetkeksi maneesiin.

Kannoin maneesissa kaksi puomia ensin, uran sisäpuolelle yhden puomin ja vielä kaksi puomia niin, että pystyisimme puomien avulla menemään kolmikaarista kiemurauraa. Katsoin vielä, että välit ovat hyvät ja menin sitten takaisin talliin.

Kävin hakemassa Brunon satulan ja suitset ja menin sitten Brunon luokse. Laitoin suitset hetkeksi koukkuun ja nostin satulan Brunon selkään ja laitoin satulavyön löysästi kiinni. Sitten aukaisin suitsien hihnat pois niputuksesta ja lämmitin hetken kuolaimia käsissäni. Muutaman minuutin kuluttua kuolaimet olivat lämminneet ja laitoin suitset Brunolle. Sitten talutin Brunon maneesiin.

Maneesissa laitoin ohjat Brunon kaulalle, kiristin satulavyön, laskin jalustimet ja nousin satulaan. Annoin Brunolle luvan lähteä liikkelle ja lähdimme kävelemään uraa pitkin vasempaan kierrokseen. Kävelimme alkukäynnit pitkin ohjin, Bruno tuntui jo heti alkukäyntien aikana todella reippaalta ja energiseltä.
Aloin kerätä ohjia tuntumalle ja aloimme mennä kolmikaarista kiemurauraa. Ensimmäisten ja viimeisten puomien väliin teimme pysähdyksen. Bruno totteli pidätteitä todella hyvin. Taputin ponia ja jatkoimme käynnissä. Jonkin ajan kuluttua aloimme liikkua kevyessä ravissa. Muutaman kierroksen jälkeen aloimme mennä kolmikaarista kiemuraa ravissa. Ratsastimme tarkan tien kiemuralla. Jonkin ajan kuluttua siirsin Brunon harjoitusravin kautta käyntiin. Kävelimme hetken ja vaihdoimme suunnan menemällä pituushalkaisijalla, väistäen puomit. Annoin Brunolle pitkät ohjat.
Kävelimme pitkin ohjin reilut viisi minuuttia ja otin ohjat takaisin tuntumalle. Aloimme jälleen ravata ja mennä kolmikaarista kiemuraa. Liikuimme ravissa, mutta keskimmäiselle puomille siirryimme käyntiin ja viimeisten puomien välistä nostimme laukan. Laukkasimme lyhyen sivun ja pitkän sivun alussa raviin.
Vaihdoimme vielä suunnan ja teimme muutamia laukannostoja toiseenkin suuntaan. Jäimme vielä ravaamaan rauhallista ravia lopuksi uraa pitkin.
Siirsin Brunon käyntiin, taputin sitä ja annoin pitkät ohjat. Kävelimme jonkin aikaa, jalkauduin ja vein Brunon talliin.

Laitoin Brunon vielä käytävälle kiinni. Otin satulan ja suitset pois Brunolta ja vein ne satulahuoneeseen. Niputin suitset ja palasin Brunon luokse. Katsoin Brunon kaviot ja harjasin ponin huolellisesti. Kun Bruno oli hoidettu, talutin sen karsinaansa. Vein Brunolle iltaruuat ja taputin sitä. Kävin vielä maneesissa ottamassa puomit pois maasta ja lähdin sitten kotiin.

Nimi: Eve

20.01.2013 20:09
>Äh, kuka jaksaa?< mietein itsekseni ruotsin tunnilla.

" Hei Venla, mikä ton tehtävän 7a vastaukset on?" Kysyin takanani istuvalta tytöltä , joka huokaisi kuuluvasti kysymykseeni.
" Kuule Eve, jos nyt kerrankin miettisit jotain muuta kun sitä sun entistä ponias ja keskittysit, me ei edes tehdä 7a tehtävää." Venla sanoi tiukasti ja painoi katseensa takaisin kirjaan.

" Pidä sää pääsi kiinni kun et mistään mitään tiiä!" Huusin melkein itkien tytölle.

" Eveliina! Käytävään, heti!" Opettajani sanoi tiukasti.
Mulkaisin opettajaani vihaisesti ja astelin käytävään.
"Tiedäthän Eve, että tuollainen huutaminen luokassa on sopimatonta?" Irene sanoi.
" Joo plää plää plää. Mua ei nyt kiinnosta, anna jälki-istuntoa, mä menen nyt opiskelemaan ruotsia jos sallit!" Tiuskaisin ja kävelin takaisin luokkaan. Irene ei jaksanut tapella kanssani enää joten hän tyytyi vain kirjoittamaan Wilmaan merkinnän sopimattomasta tuntikäyttäytymisestä.

Istuin parkkipaikan penkillä odottaen että Henu tulisi hakemaan minut tallille. Huokaisin syvään, ja nostin hymyn huulilleni kun näin Henun mopen pysähtyvän eteeni. Nousin penkiltä heilauttaen kättäni Henulle ja avasin oven.

Radiosta soi juuri Justinin Beauty and A beat, ja lauloimme Henun kanssa täysillä. Henu oli belieber ja minä nyt vain pidin Bieberiä hyvänä laulajana.
Kohta kaarsimmekin jo tallin pikkutielle ja näimme hepat. Niin ja siis syy miksi en tullut omalla mautollani, oli se että isäni oli ottanut minulta kortin pois ensimmäisen jälki-istunnon jälkeen.

Henu ajoi mauton parkkikselle asti jossa molemmat hyppäsimme pois kyydistä. Taaksemme pysähtyi myös auto, josta Helmi ja Eliza hyppäsivät pois. Eli siis Helmi tuli Elizan kyydillä. Kaikilla muilla oli tarkoitus lähteä kevätmaastoon, sen kunniaksi että ei ollut enää kauhean kylmä ja maa ei ollut liukas, mutta minäpä jäisin Dimun kanssa tallille, sillä en voisi lähteä Dimulla muuta kuin ajamaan, mutta en pysyisi muiden perässä eikä se olisi yhtä hauskaa. Ajamaan menisin kyllä mutta en samaan aikaan.

Hetken päästä kaikkien ponit olivat valmiit ja he olivat lähdössä. Huokaisin kuuluvasti ja istuin maassa, Dimitrian pää sylissäni. Silittelin tamman sametti turpaa ja ajattelin kuinka kivaa olisi jos se olisi hieman isompi.
Kun olin harjannut sen ja selvittänyt sen hännän, kävin siivoamassa sen karsinan. Kun olin vaihtanut kuivikkeet, talutin tamman sinne. Vedin oven kiinni ja lähdin kävelemään tarhoille. Tarkoitukseni oli hakea Wallu ja mennä ratsastamaan, mutta ruuna tulikin matkalla vastaan.
” Mitä ihmettä sä Wallu täällä teet? Miten sä olet päässyt pois tarhasta?” Sanoin ääneen ja nappasin Wallun riimusta kiinni. Kävelimme katsomaan mistä se oli päässyt, ja mitenpähän muuten, rikkonut tarhan kaksi alimmaista lankkua, joten tullut ali ylimmästä lankusta.

Lähdin taluttamaan ruunaa sisälle muistaen kuitenkin mainita Elizalle ja Iipalle että eivät veisi poneja takaisin sinne. No, tytöt eivät olleet vielä tulleet joten he saisivat selviytyä itse, ja saada tietoonsa että lankut olivat rikki.

Harjasin ponin nopeasti ja laitoin sille suitset. Laskin kypärän päähäni ja laitoin sen kiinni. Otin raippatelineestä kouluraipan ja lähdin taluttamaan ruunaa kentälle. Avasin metallisen portin narahtaen. Käänsin ponin taakseni ja laitoin sen kiinni.

Hyppäsin wallun selkään ja aloitin kävelemisen. Jonkin aikaa käveltyäni, aloin tekemään kahdeksikkoa, jonka jokaisessa kulmassa oli voltit. Tein samaa ravissa ja ruuna käytti selkäänsä hyvin, ja kulki peräänannossa. Poni ei ollut ikinä mennyt näin hienosti minun allani ainakaan. Hyvän tovin työskentelyn jälkeen, päästin ohjat pitkiksi ja taputtelin ruunaa molemmilta puolilta. Halasin sitä ja haistoin sen ihanaa tuoksua.

Jonkin ajan päästä otin ohjat taas tuntumalle ja aloin työskennellä uudestaan kahdeksikolla. Nyt otin volttien sijasta, aina yhden ison pääty-ympyrän laukassa. Nostin vasempaan kierrokseen laukan ja Wallu sai päänsä alas, ja teki muutaman –kaikkijalatilmassa- pukin, ja olin lentää, olinhan ilman satulaa. Pysyin kuitenkin kyydissä ja naurahdin hiljaisesti kun poni pysähtyi kuin seinään. Käänsin sen uudestaan ympyrälle ja nostin laukan. Laukka pyöri ja poni työskenteli selällään ja takajaloillaan hyvin.

Ruuna oli aivan hikinen kun annoin sen kävellä. Kävelimme vaikka kuinka pitkät loppukäynnit, ja kun se ei enää puuskuttanut, hyppäsin alas selästä ja vein sen talliin. Pesin sen haalealla vedellä ja kuivasin. Tämän jälkeen laitoin sille fleece loimen hetkeksi. Vein sen karsinaansa, jossa se saisi olla fleeceloimi päällään.

Sen jälkeen kun muut olivat tulleet, otin Wallulta loimen pois ja harjasin sen karvan suoraksi. Vein fleecen kuivaushuoneeseen, koska se oli aika märkä. Kun henu oli hoitanut Oonan, lähdimme meille. Henu olikin meillä koko illan ja lähti kymmenen aikaan kotiin.


Nimi: Eliza

16.01.2013 17:49
Aloin siivota Brunon karsinaa sen ollessa karsinassaan. Bruno katseli touhujani kiinnostuneesti ja välillä tökki minua. Olin vähällä kaatua lantakasaan.
-Bruno, nyt nätisti! Bruno nosti huultansa ja hörisi iloisesti.
-Ei sinulle ainakaan kauan voi olla vihainen, olet sinä niin suloinen.
Sain siivottua lannat pois karsinasta ja vietyä ne lantalaan.
Rapsutellessani Brunoa mietin, mitä tänään tekisin sen kanssa. Minulla oli kyllä paljon ideoita, mutta en vain heti keksinyt mitä nimenomaan tänään tekisimme.
Päädyin sitten siihen tulokseen, että nyt kun olimme hypänneet jo joitakin kertoja pieniä esteitä, voisimme mennä taas välillä koulua ja seuraavan kerran hypätä vähän isompia esteitä ja sen sellaista.

Laitoin Brunolle sen mustan nahkariimun ja laitoin siihen kiinni Brunon mustavioletin riimunnarun ja laitoin Brunon vaihteeksi kiinni karsinaan hoitamisen ajaksi. Laitoin karsinan oven raolleen ja menin satulahuoneeseen.
Satulahuoneesta nappasin mukaani harjapakin ja lähdin kuskaamaan sitä karsinalle.
Laskin sen käsistäni ja aukaisin pakin. Nappasin sieltä käteeni kumisuan ja aloin pyöritellä sillä likaa pois hellästi, mutta tehokkaasti. Sen tehtyäni vaihdoin suan kovaan harjaan ja harjasin sillä ponin läpi pikaisesti. Vaihdoin harjan vielä pehmeään harjaan ja harjasin Brunon kunnolla. Kaula, ryntäät, etujalka, selkä, satulavyön kohta, maha, lautaset ja takajalka. Setvin Brunon hännän ja myös harjan. Laitoin harjat pois ja otin kaviokoukun, jolla puhdistin Brunon kaviot. Menin viemään seuraavaksi harjapakkia takaisin satulahuoneeseen.
Palasin takaisin karsinalle mukanani uusi satula tarvikkeineen (satulavyö ym.) ja musta "Gold" satulahuopa ja vanhat suitset.
En ollut vielä kiinnittänyt mitään toisiinsa, joten aloitin sillä, että nostin satulahuovan Brunon selkään ja satulan siihen päälle ja liu'utin koko paketin oikealle kohdalleen. Kiinnitin satulavyön löysästi kiinni molemmilta puolilta ja pujotin hihnat satulahuovan lenkkien läpi. Pujotin ensin toisen jalustimen jalustinhihnaan ja pujotin hihnan satulan lenkistä läpi ja mittailin hihnaa sopivan pituiseksi ja nostin jalustimen ylös. Saman tein toiselle jalustimelle. Noin, nyt oli satulan osat toisissaan kiinni ja poni satuloitu. Otin riimun pois Brunolta ja laitoin sen roikkumaan riimunnarun kanssa karsinan ulkopuolella olevaan koukkuun. Lämmitin hetken kuolaimia ja laitoin suitset Brunolle. Itselleni laitoin vielä kypärän ja hanskat ja talutin Brunon maneesiin.

Maneesissa vielä mittasin jalustimia, kiristin satulavyön ja nousin Brunon selkään. Lähdimme kävelemään uralla pitkin ohjin ja aloin totutella tähän uuteen estesatulaan. Satula oli hyvän tuntuinen ja antoi hyvän tuen polville. Aloin kerätä ohjia tuntumalle ja kävelimme vielä hetken aikaa. Aloimme liikkua uralla harjoitusravissa hetken ja sitten kevyessä ravissa. Ravasimme melko pitkän ajan, siirryimme käyntiin ja isolle keskiympyrälle. Kävelimme hetken ympyrällä ja ravasimme hetken. Siirryimme käyntiin ja otin jalat pois jalustimista ja nostin jalustimet satulan eteen ristiin, ensin oikea ja sitten vasen ja aloin hakea tasapainoa näin käynnissä. Että istuin molemmilla istuinluilla ja suorassa jne.
Aloimme ravata ympyrällä ja olinkin yllättävän rentona, enkä pomppinut selässä kuin hervoton perunasäkki, niin kuin yleensä. Olin aivan yllättynyt. Ravasimmekin melko pitkän ajan, siirsin Brunon käyntiin ja vaihdoimme suunnan. Kävelimme hetken toiseen suuntaan ja aloimme taas ravata. Jonkin aikaa ravattuamme siirsin ulkopohkeen hieman taaemmaksi ja sisäjalalla nostin laukan. Huomasin, että laukassa kaaduin hieman sissänpäin, suoristin itseni ja Brunon selässä olikin helppo pysyä myös ilman jalustimia. Siirryimme käyntiin ja vaihdoimme suunnan. Teimme muutaman laukannoston. Kävelimme hetken ja laskin jalustimet ja laitoin ne takaisin jalkoihini. Soin itselleni jalustimet ja nostimme vielä laukan. Laukkasimme muutaman ympyrän ja jäimme ravaamaan ja ohjasin Brunon uralle. Ravasimme uralla ja kävelimme sitten loppukäynnit. Jalkauduin ja talutin Brunon talliin.

Taputin Brunoa, joka oli käyttäytynyt hienosti ja olin itsestänikin tyytyväinen. Otin varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen ja pyyhkäisin satulaa pyyhkeellä. Menin harjapakin kanssa Brunon luokse ja katsoin kaviot. Harjasin Brunon pehmeällä harjalla ja harjasin päänkin vielä pääharjalla. Suljin karsinan oven ja vein harjat paikoilleen.

Vastaus:

Hyvä. :)

Kuvailit taas kivasti ja tarinasta tuli helppolukuinen. Osaat käsitellä Brunoa hienosti. Muista säästää rahaa leiriin ja valmennukseen! :)

Saat tarinasta 270vr.

Nimi: Eliza

12.01.2013 18:09
Hevoset olivat sisällä tallissa. Aukaisin tallin oven, joka narisi inhottavasti.
-Inhottava ääni, tokaisin ääneen.
Kävelin tottuneesti Brunon karsinalle, tallin perälle. Ensiksi koko ponia ei edes näkynyt, joten piti kurkata oven yli, että se varmasti on karsinassa. No eipä ihmekään, että ponia ei näkynyt heti, sillä se makasi puruissa. Nähdessään minut se alkoi piehtaroida puruissa innokkaasti, nousi ylös ja vähän ravisutti itseään.
-Tosi kiva, kiitti vaan Bruno.
Kävin hakemassa harjapakin ja aloin tomerasti harjata ponia ensin kovalla harjalla. Harjattuani Brunon kokonaan vaihdoin kovan harjan pehmeään harjaan ja harjasin Brunon vielä sillä. Laitoin harjan pakkiin ja otin kaviokoukun ja aloin puhdistaa kavioita. Se ei kyllä millään meinannut onnistua. Laitoin suojat Brunolle.
Laitoin Brunon hetkeksi kiinni karsinaan, kun kävisin rakentamassa esteet.

Kannoin yhteensä kahdeksan estetolppaa ja myös kahdeksan puomia. Katsomopäätyyn tein kaksi pientä ristikkoa ja peilipäätyyn kaksi pientä pystyä. Ne olivat suunnilleen kirjainten kohdalla uran sisäpuolella. Pystyesteet olivat toisissaan kiinni, v-kirjaimen muodossa.

Menin talliin ja varustin Brunon satulalla ja suitsilla ja itseni hanskoilla ja kypärällä. Laitoin vielä viltin Brunolle satulan päälle. Kun molemmat olimme valmiit, lähdin viemään Brunoa maneesiin.

Teimme alussa muutaman pysähdyksen. Testasin, että jarrut toimivat.
Bruno totteli pidätteet hyvin, joten jatkoimme reippaassa käynnissä eteenpäin. Teimme vielä muutaman pysähdyksen. Annoin hieman pohkeita ja aloimme ravata. Aloin keventää ja teimme pari volttia. Ravattuamme jonkin aikaa nostinkin jo Brunolla laukan. Pelipäädyssä teimme voltin ja pystylle. Pystylle kevyt istunta ja uralle ja kulmaan. Teimme hyvän kulman ja tähtäsimmekin jo ristikolle. Mutta Bruno kieltäytyi ristikolla ja nousi pystyyn. Nojasin eteenpäin ja annoin pohkeita. Bruno ampaisikin täyttä vauhtia eteenpäin suoraan ristikon yli.
Mätkähdin maahan.
Hetken kylkeeni sattui ja nousin istumaan. Nousin ylös ja tunnustelin, sattuiko mihinkään niin paljoa, etten pystyisi enää ratsastamaan. Kylkeeni jomotti vain hetken, sillä juuri kyljelleni olin pudonnut. Kipu lakkasi ja menin ottamaan Brunoa kiinni. Otin ohjista kiinni ja Bruno alkoi väistää takajaloillaan. Kuin se pelkäisi jotain.
Pidin ohjista kiinni ja talutin Brunon ristikon eteen, jossa se oli kieltänyt ja noussut pystyyn. Annoin Brunon haistella estettä ja menin itse toiselle puolelle. Pidin ohjien päästä kiinni ja hoputin Brunoa hyppäämään. Bruno hyppäsi ristikon ja taputin Brunoa. Nousin Brunon selkään ja menimme hetken käyntiä. Aloimme liikkua harjoitusravissa ja sitten laukassa.
Nostimme katsomopäädyn kulmasta laukan ja hyppäsimme äskeisen ristikon, sen, jolla Bruno oli kieltänyt. Bruno hyppäsi sen todella hienosti ilman mitään ongelmia ja taputin Brunoa ja siirsin sen käyntiin. Peilipäädyn voltille nostimme laukan ja tulimme pystyn. Uralle ja jatkoimme ristikolle. Kun nämä kaksi estettä sujuivat vaihdoimme suunnan oikeaan. Aloimme hypätä kaikkia neljää estettä sillein, että ensin peilipäädyn voltti ja pysty, ristikko, katsomopäädyn kulma, lyhyt sivu ja ristikolle, ikään kuin puoli rata leikkaa kuviolla toiselle puolelle maneesia uralle, viereinen pysty ja viimeinen ristikko (jolla Bruno oli kieltäytynyt). Brunohan hyppäsi ne hyvin!
Välillä kävelimme jonkin aikaa ohjat pitkinä uralla, noin kymmenen minuuttia. Otin ohjat takaisin tuntumalle ja vaihdoimme ravissa suunnan. Hyppäsimme kaikki neljä estettä vielä joitakin kertoja ja jäimme kävelemään. Aloimme liikkua vielä kevyessä ravissa uraa pitkin. Noin kuuden minuutin kuluttua siirtelin Brunon käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Nyt oli ollutkin melkoinen tehotreeni Brunon kanssa. Jalkauduin ja heitin viltin satulan päälle. Aukaisin maneesin ovet ja ratsauduin. Lähdimme hetkeksi jäähdyttelemään ja kävelemään loppukäynnit maastossa.
Kävelimme noin viisi minuuttia, käänsin Brunon ympäri ja kävelimme tallille. Jalkauduin ja nostin jalustimet ylös. Talutin Brunon talliin.

Otin ensiksi suitset pois ja laitoin Brunolle riimun ja molemmilta puolilta riimunnarulla Bruno kiinni käytävälle. Otin hetkeksi viltin pois ja sitten satulan pois. Vein ne satulahuoneeseen kuolainten pesun kautta ja palasin laittamaan Brunolle viltin.
Hain kottarit ja talikon ja siivosin pikaisesti karsinan. Vein karsinaan uusia kuivikkeita ja puhdistin ruoka- ja juomakupin. Vein karsinaan reilusti heinää ja talutin Brunon sitten karsinaan.
Vaihdoin viltin fleeceloimeen, otin suojat pois ja puhdistin Brunon kaviot. Annoin Brunolle hyvästä työstä pari porkkanaa ja suljin karsinan oven.
Vein suojat ja kaviokoukun satulahuoneeseen Brunon harjapakkiin ja menin maneesiin.

Kannoin ensiksi kaikki estetolpat sinne, mistä olin ne ottanut ja sitten kannoin kaikki puomit paikalleen ja menin vielä talliin.

Tallissa lakaisin talli käytävän ja tarkistin, että Brunolla oli kaikki ok.

Vastaus:

Hyvin kuvailtu. :)

Tarinasi oli kokonaisuudessaan hyvä. Välillä Bruno esittää pelkäävänsä jotakin, vaikka oikeasti vain pelleilee, mutta ei sitä tiedä kumpaa se aikoo. Bruno toimii kanssasi hienosti esteilläkin ja ensi kerralla voitkin kokeilla jotakin hieman isompaa kuten 50-60cm korkeuksilla. Kyllä se niilläkin hyvin toimii, vaikka kielteleekin vähän useammin kuin pienemmillä, mutta pysy tarkkana. :)

Saat tarinasta 310vr. :)

Nimi: Henu

12.01.2013 12:04
Avasin tarhan portin ja katselin ponia joka söi rauhallisena heiniään. Olin juuri ottamassa riimusta kiinni kun poni lähti täyteen laukkaa. Annoin Oonan laukata. Välillä muutama pukki lensi mutta se ei haitannut ponin menoa. Yhtäkkiä Oona pysähtyi kuin seinään ja ei liikkunut siitä mutta sitten alkoi syödä maassa olevia heiniä. Otin riimusta kiinni ja talutin sen pois tarhasta. Kun yritin taluttaa energiapakkausta sisään Oona teki erilaisia hyppyjä ympärilläni. Pian pääsimme talliin. Heitin Oonan karsinaan ja lähdin etsimää juoksutus liinaa. Pian löysinkin juoksutusliinan Iipan kädestä. Kysyin tarvitsisiko hän sitä enää. Iippa ojensi liinan ja sanoi että oli löytänyt tämän Roopen karsinan edestä. Lähdin kohti Oonan karsinaa liina kädessäni. Otin harjat ja yritin harjata Oonaa joka pyöri karsinassa. Laitoin nopeasti Oonalle jalkaan suojat. Pyysin Iippaa mukaani juoksuttamaan Oonaa. Iippa vastasi myöntävästi ja aloimme laittamaan ponille suitsia. Sain suitset päähän ja otin nopeasti ohjat pois. Pyysin voisiko Iippa viedä ohjat paikoilleen. Sillä välin avasin karsinan oven ja lähdin maneesille päin. Pian Iippa tuli avaamaan minulle maneesin oven.

Kun ovi oli auki Oona pinkaisi vauhtiin. Nykäisin oikein kunnolla liinasta ja Oona jäi katsomaan minua. Katselimme Iipan kanssa toisiamme sillä lailla että emme tarvitsisi liinaa. Irrotin liinan ponista ja samalla sekunnilla Oona lähti täyteen laukkaan. Katselin suu auki, en ollut koskaan nähnyt Oonan menevän noin kovaa. Pian Oona hidasti vauhtia ja menin sen lähelle. Olin juuri koskemassa Oonaa kun poni oli taas kiito pukki laukassa. Siinä kun Oona laukkaili samalla rakensimme Iipan kanssa pienen esteen ja kujan ettei poni pääsisi esteen ohi. Nostimme puomin kannakkeille ja esteen korkeus oli noin 60 cm. Menin Oonaa kohti läsyttämällä samalla. Sain riimusta kiinni ja kävelin kujan päähän. Kun oli päässä päästin ponin vapaaksi ja Oona hyppäsi taitavasti esteen yli. Muutaman hypyn jälkeen esteen koskuus alkoi nousta metrin korkeuteen. Ensin poni ei olisi millään halunnut mennä yli mutta kyllä se yli tuli. Oona oli oven kohdalla kun ovi aukesi. Katselimme kun Oona pelästyi ja juoksi toiselle puolelle maneesia. Katsoin mikä musta pallo tuli ovesta sisään mutta sehän oli vain Eve Shetlanninponi Dimun kanssa tulossa kanssa juoksuttamaan.

Eve kysyin että voisiko kanssa päästää Dimun vapaaksi ja vastasimme että tuskimpa siitä olisi mitään ongelmaa. Eve päästi poninsa irti ja alkoi kuopia maata. Pian näimme kun Dimu piehtaroi maassa.
- Juuri kun sain harjattua sinut ! eve huusi ponille joka oli ihan hiekassa.
Katselimme kun ponit juoksivat hullun lailla ympäri maneesia. Keräsimme puomit ja tolpat yhteisvoimin ja pian kaikki oli kerätty paikoilleen. Ponit rauhoittuivat ja otimme ne kiinni. Eve jäi vielä hetkeksi juoksuttamaan Dimua mutta lähdimme Iipan kanssa hoitamaan Oona.

Talutin Oonan karsinaansa ja otin nopeasti suojat pois ja harjasin niitä hiukan. Vein suojat paikoilleen ja otin Oonan kova harjan ja aloitin harjata ponia samalla kun Iippa vei suitsia pois. Kun Iippa tuli takaisin hänen puhelimestaan kuului tuttu viestiääni. Iippa otti puhelimen taskusta ja alkoi lukea viestiä.
- no mitä ? kysyin
- meijän äiti ei pääsekkää hakee muo. iippa vastasi vakavana
- no mä voin heittää sut kotiin.

Harjasimme nopeasti Oonan ja lähdimme viemään ponia ulos. Heitin nopeasti Oonan tarhaan ja menimme mopoautolle. Laitoimme musiikin kovalle enkä meinannut kuulla melkein ajoohjeita Iipan luokse. Pääsimme Iipan pihaan ja lähdin itse kotiin päin…


// Tommonen aika tönkkö : ((( //

Vastaus:

Hyvähän tämä oli. Käytit mukana hienosti tallin muitakin tyttöjä. Oona oli näköjään vähän liiankin energinen, mutta välillä tekee hyvää päästä laukkailemaan vapaasti maneesille.

Saat tarinasta 150vr. :)

Nimi: Eve

09.01.2013 17:50
Makasin sängylläni pää tyynyssä ja itkin. En varmaan ikinä ollut itkenyt näin pahasti kuin nyt itkin.
Äitini istui sängynlaidalla ja silitti hiuksiani. Äitini oli juuri kertonut että meidän pitäisi myydä Betty. En tiennyt vielä syytä sillä aloin saman tien uutisen jälkeen itkemään vimmatusti. Nyyhkäisin ja yritin hengittää syvään mutta hengitys oli katkonaista. Lämmin ja suolainen vesi valui poskeani pitkin nenänpäähäni ja putosi siitä alas. Jotkut kyyneleet menivät myös suuhuni. Ripsivärini valui pitkin poskia ja suurin osa meikeistäni oli jo kauniissa punaisessa tyynyssäni.

” Kerro yksikin hyvä syy miksi joutuisin menettämään Betyn?” Kysyin äidiltäni hiljaa. Huomasin äidistä että tämänkään tila ei ollut paras mahdollinen.
” No kulta, tiedät että en haluaisi myydä sitä mutta nyt on vain pakko. Meidän rahamme eivät riitä ylläpitämään ponia enempää. Tiedän että olet kerännyt rahaa itse tallitöillä mutta silti varamme eivät riitä. Saisimme rahoillasi pidettyä ponin meillä vain muutaman kuukauden. Ja yhden lisäkuukauden antaisi jos myisimme kaikki satulat, suitset yms. Joten siis se on yksi syy. Toinen syy on se että sinulla ei ole aikaa hoitaa niin vaativaa tammaa. Betty tarvitsee paljon hoitoa, ja kun se on vain puoliylläpidolla, sinun tai minun pitäisi päästä melkein joka päivä tallille hoitamaan sitä, mutta sinun pitää keskittyä myös kouluun ja minulla on töitä. Jos Betty olisi shetlanninponi, olisi sinulla aikaa ja meillä rahaa ylläpitää sitä. Tiedän että et voi ratsastaa shetlanninponeilla mutta voisit tehdä sen kanssa kaikkea muuta” Äitini sanoi ja aloitti myös itkemisen.

” Etkö sä tajua että se tamma, se kuvankaunis poni, on mulle kaikki kaisessa?! Etkö sä tajua että mä en helvetti soikoon halua ketään muuta kuin sen!” Huusin ja tönäisin äitini pois sängynlaidaltani.

” Noni ja tollanen kielenkäyttö loppuu sitten tähän! Kulta sun on nyt vaan hyväksyttävä että poni lähtee, halusitsä tai et” Äiti sanoi ja poistui huoneesta. Otin kännykkäni nopeasti ja heitin sen päin ovea. Se meni palasiksi. Akku ja takakansi lähtivät irti ja jopa sim-kortti irtosi enkä tiennyt mihin se meni.

” Voi nyt hittolainen!” Kirosin kaikki maailman kirosanat tajutessani että kännykkäni todennäköisesti meni rikki. Peilin edessä pyyhin kyyneleeni ja yritin saada ripsarit pois poskilta mutta se oli hieman vaikeaa vain käden avulla. Hautasin pääni käsiini ja yritin pitää itseni kasassa. En vaivautunut vaihtamaan edes yöpukua vaan menin suoraan kouluvaatteillani nukkumaan. En itkenyt, makasin vaan, ajattelemassa kaikkia niitä ihania muistoja mitä neljän vuoden aikana sen kanssa sain. En ikinä tulisi kenenkään ponin kanssa niin hyvin juttuun kuin tämän maailman ihanimman ponin kanssa tulin.

Pian nukahdin ja tunsin kuinka sänkyni painautui muutaman sentin alaspäin, sen johdosta että joku istui siihen. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan kuka se oli mutta joku se kuitenkin oli.

Aamulla avasin silmäni ja nousin sängystäni ylös. Katsoin lattialle ja kiljahdin. Lattialla olevan ihmisen silmät aukenivat nopeasti ja tämä nousi ylös.

” Frans, mitä hittoa sä teet siinä lattialla, ja mitä hittoa sä teet ylipäätään Suomessa?” Kysyin hämmästyneenä. Serkkuni Frans ei yleensä ollut pois Kanadasta, jonne hän kuulemma kuului, mutta nyt hän oli tullut Suomeen. Frans siis oli 19 vuotias mies, joka piti eläimistä todella paljon. Kanadassa hänellä on iso talli joka on myös suosittu. Miehellä oli myös tyttöystävä joka auttoi häntä pyörittämään isoa ratsastuskoulua. Peräti 45 hevosta. Joista kymmenen oli yksityishevosia.

” Mä tulin kaksi päivää sitten Suomeen, ja kuulin teidän äidiltä että teillä on ongelmia ponin kanssa” Frans sanoi ja ihmettelin mitä hän tarkoitti.
” Mitä hiton ongelmia?”
” No äitisi sanoi että ette voi pitää sitä koska teillä ei ole rahaa mutta haluatte sen hyvään kotiin”
” Hmhp… se on totta, haluan sen hyvään kotiin, jos se kerta pakko myydä. ”
” No, miten ois jos tehtäis vaihtokauppa? Mä otan tamman meille ratsastuskoululle, ja sä saat yhden shetlanninponin mikä meinas mennä teuraaks mutta me otettiin se huostaamme, mutta kukaan ei halua ratsastaa sillä , joten se joutuu kiertoon josset sä sitä ota” Frans sanoi ja vilautti hymyn. Minua ei sen sijaan hymyilyttänyt ollenkaan.

” etkai sä tosissasi usko että mä annan mun tammani uudelleen ratsastuskoululle, jonkun uuden tytön rakastettavaksi?! Sanoin että haluan sille hyvän kodin, joten ei, se ei tule tuntiponiksi niin että kaikki saa lääppiä sitä ja sillä ratsastaa aina erihenkilö” Karjaisin ja Frans peruutti kaksi askelta.

” Eve, ota ihan iisisti, voin ottaa sen sinne yksityisten puolelle jos haluat. Ja jos joku haluaa alkaa ylläpitää sitä niin lähetän sulle ehdokkaan kuvan ja tietoja niin sä saat päättä hyväksytäänkö se, muuten vain Ellie ratsastelee sillä” Frans yritti keksiä vieläkin hyviä keinoja Betylle.

Tuli pitkä hiljaisuus sillä en halunnut vastata mitään, oikeastaan en osannut vastata mitään.
” No okei, jos lupaat että sä kerrot mulle heti jos joku haluaa ylläpitää sitä, ja sä et myy sitä kenellekään! Jos se jollekkin pitää myydä niin mulle sitten, mutta ei muille! Ja mä lupaan ottaa sen shetlanninponin itselleni, vaikka haluaisinkin Betyn ainoastaan.” Sanoin tiukasti ja syöksyin halaamaan Fransia. Tiesin että tämä pitäisi lupauksensa mutta silti minua pelotti.

• Viikonpäästä *
Itkin ja halasin tammani kaulaa viimeisen kerran. Haistoin sen tuoksua viimeisen kerran. Laitoin sille sen kuljetussuojat ja parhaimman riimun minkä löysin. Betty oli levoton ja tajusi että se lähtisi jonnekkin. Lähdimme kävelemään pihalle johon juuri peruutti traileri, jonka sisässä olisi pieni musta shetlanninponi. Betty pyöri ympärilläni ja hyppi pystyyn. Pidin siitä vain hellästi kiinni, mutta kuitenkin niin että se ei päässyt irti. Pyysin sitä rauhoittumaan ja kun trailerin lastaussiltaa laskettiin alas, rutistin sitä tiukemmin kuin koskaan. Se pukkasi ihan hellästi minua mahaan ja nuolaisi kättäni. Yritin pitää itseni kasassa mutta se ei onnistunut. Itkin vain enemmän ja kuiskasin tamman korvaan rakastavani sitä. Pian näin Elisan ja Henun juoksevan parkkipaikalta luokseni. He kysyivät mitä on tapahtunut ja selitin nopeasti tilanteen. Henu halasi minua tiukasti ja Elisa pahoitteli tilannetta.

Kun Dimu oli saatu ulos trailerista, otti Henu sen vastaan ja oli minun vuoroni laittaa Betty traileriin. Yleensä se meni aina suoraan sisään mutta nyt se kiersi lastaussillan kaukaa ja pukitteli paikallaan. Se yritti potkia kaikkia muita ketkä auttoivat minua saamaan tamman sinne. Se hirnui ja tilanne oli aivan hirveä. Halusin että se rauhoittuu eikä telo itseään, joten lauloin sen suosikkilaulua, Be alright.

”Across the ocean, across the sea, startin’ to forget the way you look at me now.
Over the mountains across the sky. Need to see your face and need to look in your eyes…”

Lauloin laulua eteenpäin ja poni rauhoittui. Peruutimme hieman ja tällä kertaa pääsimme heti traileriin. Kiinnitin ponin jatkaen yhä laulua. Halasin sitä vielä kerran ja takanamme lastaussilta sulkeutui. Pussasin sen turpaa ja tajusin että nyt se lähtee. Hyppäsin pois autosta ja suljin pikkuoven. Kaaduin maahan polvilleni ja aloitin hysteerisen itkemisen. Poni hirnui hiljaisesti autossa sillä se vaistosi ettemme näkisi enää. Seisoin siinä, polvillani ja itkin. Hengitykseni oli katkonaista. Elisa ja Henna tulivat taakseni ja laittoivat kätensä olkapäilleni. Henu tuli Dimun kanssa viereeni ja poni alkoi haistelemaan minua.

Pian auto käynnistyi ja he lähtivät pois pihasta. ” Hyvästi kultani, hyvästi ikuisesti” Sanoin ja suljin silmäni hetkeksi. Kymmenessä sekunnissa , muistelin kaikki muistomme mitä meillä oli. Silitin mustan ponin turpaa joka sai pienen hymyn huulilleni vaikka se olikin aivan hirveää että maailman tärkein asia minulle, lähti pois. Huokaisin syvään, otin Henun kädestä riimunnarun ja lähdin taluttamaan Dimua sisälle sen karsinaan. Muut olivat kuskanneet sen tavarat jo paikoilleen. Kärryt vielä puuttuisivat mutta ne tulisivat muutaman päivän päästä.

// anteeks et täs tarinas on aika paljo muutaki ku pelkkää talli juttuu :D kauhee draama mu elämäs menos :D//

Vastaus:

Hyvä tarina sinällään.

Vaikka et ollutkaan alussa tallilla, se liittyi kuitenkin koko ajan hevosiin. Kuvailit hyvin ja sait tarinasta todellakin surullisen luettavan. Dimu tulee vielä todella tärkeäksi sinulle!

Saat tarinasta 270vr. :)

©2018 Ponitalli Lucky - suntuubi.com